Fiilingit

Reissu ohi (aikoja sitten) ja mitä nyt sit jäi käteen, kannattiko?

No mitä luulet. Tietysti kannatti, jos saat mahdollisuuden lähteä vaihtoon ja se kiinnosttaa sinua senkus lähet. Oma reissuni oli hieman sekavaa aluksi kun vaihduin paikasta toiseen ja asuin viikon muissa perheissä mutta se oli omasta mielestäni vain positiivista koska tapasin enemmän ihmisiä ja näin ihmisten käytöstä,tutuistuin kultuuriin. Reissu oli naurettavan halpa sillä rahaa ei mennyt kuin omiin ostoksiin. Sen sanon että kaksi kuukautta on liian lyhyt omasta mielestäni mutta oli ehkä hyvä alku jos vaikka sattuisi menemään töihin ulkomaille tulevaisuudessa tai vaikka vaihtoon jos irtoo jatko-opiskelu paikkaa. Englannin kielen taitoni parantui siinä mielessä että puhun sitä paljon itsevarvemmin ja jonkin verran oppi käyttämään eri sanoja. Aion myös jatkaa ranskan kielen opiskealua aina silloin tällöin. Sopeuduin hyvin ranskassa, vaikka kielitaidosta olisi ollut hyötyä kun lähdin nolla taidolla. Jos olet lähdössä johonkin maahan pitkäksi ajaksi missä englanti ei ole äidinkieli tai kovin yleinen ylipäätään opettele kiitettävä määrä kieltä ja pärjäät aiva varmasti. Itse asuin perheessä mikä oli omasta mielestä loppujen lopuksi paljon parempi verrattuna hotelliin tai hostelliin sillä sai aina apua, neuvoja ja vastauksia kysymyksiin mitä syntyi ajan myötä sekä lämpimät ateriat ja tutustui ranskalaiseen kulttuuriin paremmin. Suomea en ikävöinyt pahemmin välillä tuntui oudolta kun ei viikonlopun aikana ei ollut frendien kanssa viettämässä aikaa mutta se hävisi.  Aion varmasti käydä bordeauxissa uudestaan tulevaisuudessa tai miksei asua ketä tietää.

Yhen neuvon annan vielä kirjota blogeja et mari pysyy tyytyväisenä. :)

Kiva kiitti ja moi.

Gringo suosittelee ottaa lepiä.

Hieno paikka

(bordeauxin keskustan alue)

Vaihtoaikani loppui noin 3 viikkoa sitten ja teen siitä nyt kokoelman mitä eroja ja uusia asioita huomasin. Bordeauxin kokonais väkiluku on noin miljoona. Kaupunki oli helsinkiä isompi mutta siellä oli helppo liikkua bussilla/ratikalla. Yhden kuukauden bussikortti maksoi noin 30euroa ja sitä pystyi käyttämään myös ratikassa, kortin hankintaa tarvitaan valokuva omasta naamasta. Elintarvikkeet,makeiset,alkoholit ja muut virvoitus juomat olivat halvempia suomeen verrattuna johtuen alemmasta palkkatasosta. Ravintola hinnoista ja erilaisista ateria vaihtoehdoista en voi harmiksi kertoa mitään kun en saanut tilaisuutta käydä.

Ruokakulttuuri erosi siten että päivällinen syödään yleensä vasta 19:00-21:00 illalla mikä ei henkilökohtaisesti haitannut. Muutama uusi makuelämys mitä koin oli ankka ja tartar pihvi eli raaka jauheliha pihvi iha hyvää kastikkeen kanssa. Tietty kuului myös aina muutama patonki ja juustoja joskus myös ruuan yhteydessä viinejä ja ennen ruokaa aperitiivejä. Sitten on tietty stereotyyppiset "escargot" eli etanat mikä ei ole yleinen ruoka ranskassa ois kyl maistunu ja kuulemma myös harvoin on sammakon jalkoja mitä ois myös ollu nättii kans testata. No ei voi mitää.

Ranskassa tutustuin paljon mukaviin ihmisiin työpaikoilta, koulusta ja perheen pojan frendejä. Ihmiset olivat kohteliaita ja auttavia, muutama esimerkki kun kävin kaupoissa asioimassa ja tuli kielen kanssa ongelmia myyjät kysyivät kaupassa "puhuuko ketään englantia" en uskoisi monen myyjän suomessa tekevän saman jos kyseinen tilanne toteutuisi. Välillä myös myyjien kanssa käytettiin kääntäjää että osaavat neuvoa minua(asiakaspalvelu erittäin kohallaan). Ihmiset tuntuivat myös paljon avoimmilta verrattuna suomalaisiin.

Kulttuuri alueeta darwin la hangar oleva character 

Ammatillisesta näkökulmasta en tuntenut oppivani mitään uutta, mutta ainakin aloin käsittää asioita paremmin miten tehtaalla toimitaan ja mitä ei työasemat joutuvat tekemään.

(Taidekauppa minkä löysin kulman takaa)

Kaupunkina Bordeaux oli upea sen vanhan arkkitehtuurin vuoksi mutta silti hyvin modernin tuntuinen samaan aikaan. Bordeaux oli hyvin urbaanin tuntuinen kaupunki. Paljon katutaidetta, musiikkia, skeittareita, pieniä rafloja, vaatekauppoja, kulttuuri alueita ja taidetta.

siitä kadunkulmaa

Bordeuksin kaupunkia leikkaava joki

Au revoir.

mä joka päivä töitä teen

Viikot menee aika vähenee

Taas on pari viikkoo tullu tehtyy töitä, nauttinu aurinkoisesta säästä ja koittanu nukkua paljon. Alotin siis kaks viikkoo sit maanantaina tekee töitä uudessa yrityksessä. Yrityksen nimi on Unikalo joka on yksi ranskan suurimpia maalinvalmistajia. Työpäiväni alkaa yhdeksältä ja loppuu kuudelta, perjantaina lopetan 12. Vaikka työtunteja on paljon päivät tuntuvat menevän todella nopeasti. Tähän asti olen saanut tehdä todella monipuolisesti töitä eri paikoissa. Aamut olen tuotanto puolella vaihtamassa maalipurkkien etikettejä, iltapäivisin pääsen yleensä labraan työskentelemään kun siellä puhutaan paljon enemmän englantia verrattuna tuotantopuoleen ja loppupäivän yleensä autan liukuhihna töissä täydentämässä maalipurkkien kansia pakkauskoneeseen , tarkistaen pakkausten laadun ja auttamassa siivouksessa. Olen myös saanut nähdä marketointipuolta,työsuojeluosastoa,värien sävyjen testailua,labratyöskentelyä yms. Maalit mitä unikalo valmistaa on 80% vesipohjaisia ja 20% liuotinpohjaisia. Maalien valmistukseen kuuluu paljon testejä ennenkuin tuote voidaan lähettää myytäväksi kuten: miten reagoi lämpöön,miten valovaikuttaa,kosteus,viskositeetin mittausta,miten eri materiaalit vaikuttaa. Unikalolla on noin 180 ulkomaalia ja 1180 sisämaalia. Vaikka suurin osa työntekijöistä puhu englantia niin joka aamu kuitenkin tulevat tervehtitmään "bonjour tai salut" ja kysyvät kaikki hyvin "ca va" vaikka ranskankielitaitoni ole pahemmin kehittynyt osaan sentään vastata takaisin ihan perus tervehdyksiin. Enää jäljellä semmosest 2 ja puol vikkoo aika menee iha törkeetä vauhtia, saan ensiviikolla kameran lainaksi nii jos ehtis viel käydä ottaa pari kuvaa arkistoon.

Château pique caillou

Tekstien kyhäily jatkuu ja nyt kerron millaista oli työskennellä kaksi viikkoa viinitilalla.

Tyopaikallani oli kaksi ihmistä ketä puhui ja ymmärsi englantia, pomoni ja yksi harjoittelija jonka kanssa pääsin tekemään töitä vasta tällä viikolla. Ensimmäisellä viikolla teki mieli heittää hanskat tiskiin koska työ oli aivan hiton rankkaa. Työni oli auttaa viinipeltojen kunnostamisessa kesää varten. 

Työssä minun piti vaihtaa viinipelto aitojen pylväät, naulata uudet kiinnikkeet uusiin pylväisiin ja kerätä liian pitkiä risuja jotka ei päätynyt traktorin silppuriin. Työ alkoi kasilta aamulla ja työpäivä loppui viideltä, paitsi perjantaina lopettiin jo kahdeltatoista.  Työssä poistuin omasta mukavuus alueestani ja pakotin itseäni jatkamaan töitä vaikkei millään tahtonut jaksaa. Selkään sattui, kädet tuntuivat spagetilta ja ei tehnyt mieli ottaa askeltakaan ekalla viikolla. Töitä tehtiin aina ulkona säästä välittämättä jos satoi niin heitettiin vaan sadevaatteet niskaan.

Herää->tee töitä->syö->nuku, arki rytmi oli tämän kaltainen. 

Tokalla viikolla aloin jo onneksi tottua fyysiseen työhön ja tapasin harjoittelijan joka puhui englantia, päivätkin tuntui menemään nopeammin kun pystyin sosialisoimaan jonkun kanssa. Työssä mahtavinta oli istua traktorin peräkärryssä kun vaihdettiin työmaata, täytyy ottaa pienistä asioista ilo irti. Nyt homma on ohi ja mielestäni oli hyvä kokemus päästä tekemään ja näkemään jotain aivan uutta vaikka aluksi otti päähän mutta sain siitä myös satasen palkkaakin, ei haittaa yhtään. Ensiviikolla työt jatkuu Unikalo nimisessä paikassa eli maalinvalmistus tehdas.

Täytyy varmaan käydä joku päivä hakemassa pullo Château pique caillou valmistamaa punkkua, testattavaksi.

School & a robber

Noniin eli ollu vähän hämminkiä oman tietokoneen ja muiden asioiden kanssa kerron niistä myöhemmin. Kelataan nyt vähän ajassa taaksepäin ja kerron miten täällä ranskanmaassa on mennyt. 
Ensimmäinen viikko starttasi käymällä koulussa, seuraten oppilaiden opiskelua,tuntien kulkua mitä ny koulussa yleensä tehdäänkin. Olin siis Lycee professional dessaultissa aka ammattikoulussa prosessiteollisuus luokassa eli sama ala josta valmistun tänä keväänä. 
Koulupäivät tuntuivat hyvin samanlaisilta verrattuna suomeen ensimmäinen ero jonka huomasin oli, että välillä päivä saattoi loppua kuudelta illalla. Oppitunneilla lähinnä koitin seurata mistä asioista puhuttiin, luokassa oli vain yksi oppilas joka osasi englantia sen verran, että hiffasin mitä asioita käytiin läpi tunneilla. Englannin tunti olikin ainoa missä pystyin osallistumaan kunnolla itse ja tein pienehkön esitelmän suomesta ja turusta. Kouluruuasta sanon sen verran, että paljon monipuolisempaa omaan kouluruokaan verrattuna. Ruokaan kuuluu alkupalat,lämminateria,patonkia,hedelmiä,jälkiruoka, mausteet ja mahdolliset leivänpäälliset. Ruoka tietty maksaa opiskelijoille ja se vaatii myös kirjautua koulun turvajärjestelmään(kädentunnistin). Oppilaat kehen tutuistuin oli mukavia ja koittivat kysellä minulta paljon suomesta.

ensimmäisen viikon lukujärjestys(myös viimeinen tallennentunut kuva).

Esimmäisenä viikonloppuna menin kiertelemään bordeauxin keskustaa parin jätkän kanssa kehen tutustuin koulussa. Näyttivät mulle pari vaatekauppaa, miten keskustassa liikutaan ja kävimme myös bordeauxin katedraalin sisällä, Saint Arrowissa. Bordeauxissa on hyvin helppo liikkua bussilla tai ratikalla.

Ekan viikon jälkeen jouduin pitää viikon loman koska aloitin duunin vasta seuraavalla viikolla. Jouduin myös muuttamaan viikon aikana kahteen eri perheeseen koska oma perhe lähti ulkomaille. Vähän raskasta oli rampata paikasta paikkaan, mutta samalla tapasin paljon uusia ihmisiä ja opin kaikkea uutta ranskasta. Päätin perjantaina (eli noin 2 vikkoa sitten) mennä skeittaamaan keskustassa sijaitsevalle parkille. Pari tuntia olin ehtinyt olla parkilla ja sitten huomasin, että joku rotta oli pölliny mun takin jossa oli lompakko,puhelin ja kuulokkeet. Otti ihan jumalattomasti päähän, jätin takkini paikkaan missä näin sen kokoajan mutta näköjään rittää et kääntää selän nii kamat onki jonkun toisen taskussa. Aloin kyselemään ihmisiltä näkikö joku jotain mutta ei onnannu moni ei puhunut englantia. No hetken ku oli kironnut ja purkanut vihaa menin viereiseen skedeliikkeeseen pyytämään neuvoa ja osoitetta missä bordeauxin kyttis sijaitsee. Myyjät osas auttaa ja printtas mulle kartan liikkeestä kyttikselle. Menin aluksi takaisin tämän hetkiseen perheeseen kertomaan mitä oli käynyt. Perhe ei puhunut lähes yhtään englantia mutta vanhimman pojan tyttöystävä puhui ja käänsi heille. No sitku oli soitettu suomeen suljettu pankkitili ja puhelimen simi katkaistu. Menin faceen puhumaan siskolleni tapahtuneesta ja suunniteltiin miten hoidetaan mulle rahaa yms. Olin saanut viestin tuntemattomalta mieheltä joka oli löytänyt lompakkoni. Perheen faija lähti kanssani hakemaan lompakkoani. Lompakosta ei ollut hävinnyt muuta ku kuin 25 euroa kaikki kortit onneksi tallella.

- damn Im lucky.

Matkan alku

Maanantaina oli lähtöpäivä, herätys oli neljän aikaan, siinä ei paljoo muuta kerennyt tehdä ku heittää pari leipää ja kahvit huivii ja pikatarkastus että kaikki laput mukana. 

all the essentials.

Lähdin viideltä faijan kyydillä stadin lentokentälle ja lento lähtikin jo siinä puol kympiltä kohti pariisin lentokenttää jossa piti tehdä vaihto bordeauxiin. Pariisin lentokenttä oli monimutkainen ja paljon isompi helsingin kenttää nähden. Onneksi suomalainen pariskunta oli menossa samalle lennolle joten löysin tieni nopeasti.

lento stadista pariisiin oli vähän reilu 3 tuntia.

Saavuin bordeauxiin noin puoli neljältä, matkalaukku oli tullut perille ja vastaan oli tullut ranskan kv-koordinaattori kenen luona asun seuraavat 7viikkoa. Ensimmäiseksi menimme koululle jossa minun tuli viettää tämä viikko, sillä ei oltu saatu vielä vastausta työharjoittelu paikastani. Tapasin luokkani ja jouduin seuraamaan heidän oppituntia juuri kun olin tullut paikalle, luokallani vain yksi oppilas puhui jotenkuten englantia joten ymmärsin vähän mitä asioita he kävivät oppitunneilla. 

Koulupäivä loppui noin viideltä jonka jälkeen menin isäntäperheeni luo asettautumaan aloilleni ja täyttämään tyhjän mahani. Perheessä on minua vuoden nuorempi poika joka onneksi puhuu hyvin englantia.

Sinappisilakka oli sydäntä lämmittävä yllätys.